#Metoo ja miehen seksuaalisuus

April 5, 2018

 

Olen tässä viime kuukausina seurannut valtamediassa ja somessa vallinnutta #metoo -keskustelua välillä hämmentyneenä ja ajoittain puolelta toiselle asettuen. Yrittäen ymmärtää kumpaakin osapuolta jollain tasolla. En nyt tässä ota kantaa Aku Louhimiehen caseen, vaan pohdiskelen  miehen ja naisen välisiä eroa itsensä ja omien rajojensa määrittelemisessä. Niissä on nimittäin perustavaa laatua olevia eroja.

 

Meillä on monituhatvuotinen historia maskuliinisen energian ylivallasta ja väärinkäytöstä, niin länsimaissa kuin idässäkin.  Nyt on vihdoin ja viimein noussut esiin vahva impulssi tuon rajoittavan ja alistavan energian murtamiseksi, siitä hyvänä esimerkkinä tämä #metoo -kampanja. Sitä vievät eteenpäin rohkeat sielut, jotka eivät enää suostu alistumaan ja vaikenemaan. On turha mielestäni kritisoida sitä, miksi asiat ja tapahtumat nostetaan esille niin monen vuoden jälkeen – vaatii suuren määrän energiaa ja eheytymistä ennen kuin herkkä ja haavoittunut sydän uskaltaa avautua ja vaatia oikeudenmukaisuutta.

 

Nyt sitten omaan oivallukseeni siitä, mikä pohjimmiltaan erottaa miehen ja naisen toisistaan seksuaalisesti. Hämmästyin että kukaan ei ole tätä käsitellyt missään tai ei ainakaan ole osunut minun silmiini... Naisiahan loukkaa syvästi jos mies esineellistää naisen, että nainen on vain kehonsa tai tietty kehon osa. Rinnat, peppu tai vagina. Ne kuuluvat tottakai naiseen ja naiseuteen, mutta ne eivät missään nimessä ole erillinen osa häntä. Mies taas kärjistetysti esineellistää itsensä ihan täysin. Mies on miehenä yhtä suuri tai pieni kuin hänen peniksensä. Mies toivoo että hänen vehkeensä saa kehuja ja että se huomioidaan, että sängyssä siihen käydään käsiksi mieluummin liian nopeasti kuin viivytellysti. Miehen seksuaalisuus on koko ajan esillä, nähtävillä, arvioitavissa. Mies suhtautuu luonnostaan naiseen samalla tavalla.

 

Miehen ja naisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen täytyy hillitä vauhtiaan, kultivoida luonnollista (=eläimellistä?) himoaan, opetella kuinka naista "soitetaan ja viritetään". Kaikkia miehiä tämä ei kiinnosta ja kaikki eivät sitä opi. On niin paljon helpompaa vain olla himon ja kiihkon vietävissä, seurata haarojen välissä olevan kompassineulan suuntimaa. En puolustele miehiä, jotka alistavat, raiskaavat tai pahoinpitelevät naisia. Koitan vain tuoda esiin tämän esineellistämiseen liittyvän eron meidän miehien ja naisten välillä. Mies ei loukkaannu siitä että hänen ja kikkelinsä välille vedetään yhtäläisyysmerkki. Se on alkanut muodostua sinne jo siitä asti kun pienenä poikana on löytänyt tämän konkreettisen ulkoisen eron tyttöjen ja poikien välillä. Ja alkanut antaa sille huomiota milloin räpläten, hyväillen, venytellen ja muille esitellen :)

 

Naisille miehen seksuaalisuuden ymmärtäminen voi olla myöskin vaikeaa. Toisaalta voimakas maskuliinisuus vetää puoleensa, mutta samalla on tarve tulla huomioiduksi, hellityksi, ihailluksi, rakastetuksi. Yleistäen voisin sanoa että nainen haluaa olla haluttu, mutta kunnioitettu. Nainen haluaa tulla otetuksi mutta olla samalla rakastettu. Nainen toivoo tulevansa vietellyksi mutta valitsemalleen miehelle. Mutta tavallinen suomalainen perusinsinöörimies on pihalla kuin lintulauta. Ei taivu tango eikä macarena, tiputanssi sujuu ehkä jotenkuten...

 

Karrikoidusti suomalainen mies on rehti, luotettava, uskollinen kuin kultainen noutaja. Aivan mahtava perheen perustamiseen, isäksi lapsille, elinikäiseksi kumppaniksi naiselle. Vaihtaa muistuttamatta renkaat vaimon autoon, leikkaa nurmikon ja tyhjentää astianpesukoneen säntillisesti. Mutta lantiolla ei värähtele muu kuin älypuhelin takataskussa. Vai onko näin? Ehkä ei...

 

Miehen seksuaalienergian suurin ongelma on se, että se ei keskiverto-keijolla kierrä sydänkeskuksen kautta. Se joko suuntautuu liian suoraan alachakrojen kautta tai sitten se on sydämen pelkokerroksien alla piilossa. Silloin se patoutuu, vääristyy ja purkautuu hallitsemattomasti. Joko ennenaikaisena siemensyöksynä tai jollakin muulla tavalla; alistamisena, perversioina jne.

 

Kuinka miehet sitten saataisiin avaamaan sydänkeskustaan? Mindfullness- ja tantrakursseille lahjomalla tai uhkailemalla? En tiedä. Naiset ovat valitettavasti useinkin tässä avainasemassa näyttämässä miehille tietä... Elämä kuitenkin suuressa viisaudessaan opettaa meitä ja pikkuhiljaa myös miehiä alkaa kiinnostaa enenevässä määrin syvällisempi tutustuminen omaan itseensä (oman kikkelinsä sijaan). Ketään ei voi pakottaa muuttumaan, mutta kokemuksesta voin sanoa, että elämässä ainoa pysyvä asia on muutos. Ja sydämen pelkokuoriin tutustumisen myötä palkinnot myöskin paranevat, voin sen taata.

 

Omassa elämässäni olen joutunut tai oikeastaan päässyt tutustumaan moniin pelkoihini miehenä. Koska en ollut halukas kohtaamaan niitä vapaaehtoisesti, elämä antoi ne eteeni katsottavaksi ja koettavaksi. Liian voimakas seksuaalienergia, ennenaikainen siemensyöksy, riittämättömyyden tunne miehenä, maskuliinisen voiman käyttöönoton pelko... Ne pelot olivat syvällä sydämessäni kuoren alla piilossa. Enkä halunnut niitä ottaa esille. Olin loistava analysoimaan ja prosessoimaan asioita päässäni, mutta tunnetasolla käsittely jäi puolitiehen. Vaikka melko säännöllisesti kävinkin energiahoidoissa ja henkisillä kursseilla. 

 

Jossain vaiheessa Elämä sitten otti ison vasaran ja alkoi takoa sitä jäistä kuorta sydänkeskukseni ympäriltä. Suurimman kriisin aikana muistan kuinka kipuilin tuskaani mutta samalla olin niin onnellinen että "vihdoinkin tuntuu joltakin!" Elin elämäni pahinta ja parasta aikaa samanaikaisesti. Paljon on koettu ja läpikäyty. Itkulla ja rakkaudella. Ja voin sanoa että suurinta rohkeutta on katsoa omia pelkojaan silmästä silmään ja antaa anteeksi itselle.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Featured Posts

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Recent Posts
Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags
Please reload

Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square

© 2018 by HOLY HEALING